lauantai 28. toukokuuta 2016

Kuukauden Tiina - Tiinaa ei ymmärretä

Viidestoista Tiina-kirja jatkaa suoraan siitä, mihin sarjan edellinen kirja päättyi, mikä on vähän poikkeuksellista tiinoissa. Yleensä kirjat ovat sen verran erillisiä, ettei tapahtumissa ole mainittavasti jatkumoa, vaikka perushenkilökaarti säilyykin samana teoksesta toiseen. Siihen kuuluvat Tiinan perhe ja kotipihan lapset.

Tiinalla on hauskaa päättyi siihen, että Tiinan ja Juhan loma mummon luona keskeytyi, kun Juhan Amerikan serkku oli tulossa vieraisille ja poika kutsuttiin takaisin kaupunkiin. Tiinaa ei ymmärretä -kirjassa Tiina on ikävissään kaupungissa ja harmittelee Juhan poissaoloa.

Muutakin poikkeuksellista tässä kirjassa on. Lähistölle muuttaa uusi poika, Risto, johon Tiina kirjaimellisesti kompastuu. Poika polttaa tupakkaa salaa vanhemmiltaan. Tiina yrittää estää poikaa, mutta turhaan. Tyttö tietää, että hänen vanhempansa eivät hyväksy sitä, että hän kaveeraa sellaisen kanssa, joka tupakoi, joten hän ei puhu asiasta kotona mitään.

Tupakoinnin vaarojen lisäksi Risto pohdituttaa toisellakin tapaa. Hän tuo Tiinalle lahjan, joka osoittautuu paitsi luvatta otetuksi, myös varsin arvokkaaksi. Asian paljastuttua Tiinan vanhemmat päättävät puuttua asiaan ja kieltävät Tiinalta Riston kanssa olemisen. Tiina on varma, että Risto parantaa tapansa, mutta kokee, ettei häntä kukaan ymmärrä.

Aikaisemmissa vaiheissa Tiina on aina tullut juttuun omantuntonsa kanssa. Nyt jää omatunto alakynteen, kun Tiina on vakuuttunut siitä, ettei hän voi kaveria jättää noin vain vanhempien kiellosta huolimatta. Kiperään tilanteeseen tulee kuitenkin sopuisa ratkaisu, ennen kuin tyttö joutuu venyttämään omaatuntoaan turhan paljon.

Anni Polva tuo tavallista painavampia eettisiä pohdintoja tähän kirjaan. Tiinan murrosikä taitaa olla alkanut, vai mitä on ajateltava tästä uudesta Tiinasta, joka toimii tieten vastoin isän kieltoa ja väittelee voitokkaasti omantuntonsa kanssa.

Edellinen Tiina-kirja on Tiinalla on hauskaa.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

     Anni Polva: Tiinaa ei ymmärretä, 146 s.
     Kustantaja: Karisto 1996, 12. painos (1. painos 1970)
     Kansikuva: Pauliina Vihinen

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Pidin kovasti talvella lukemastani Pauliina Vanhatalon romaanista Pitkä valotusaika ja sen houkuttelemana hakeuduin kirjailijan alter egon, Veera Vaahteran, kepeämmän tekstin äärelle.


Onnellisesti eksyksissä on kirja harhailusta ja kotiin pääsystä. Eksyksissä haahuillessaan Emma, 27-vuotias suomen kielen opiskelija, onnistuu ottamaan itseään sen verran niskasta kiinni, että saa gradunsa kirjoitetuksi ja valmistuu maisteriksi.

Onnellisen asiaintilan tekee vielä onnellisemmaksi mukava sattumus. Maisterisjuhlien jatkojen jatkoilla viereiseen pöytään osuu herrasmies, joka mainitsee, että hänellä saattaisi olla Emmalle töitä tarjolla. Ja niin siinä käy, että Emma saa heti koulutustaan vastaavaa työtä. Tosin osa-aikaista, tuntipalkalla ja freelancerina, mutta kuitenkin työtä, josta saa sen verran rahaa, että sillä selviää päivästä toiseen, ellei eksyillessään satu avaamaan kukkaron nyörejä turhan anteliaasti.

Kotiin Emman sitten ohjaa ... vaan enpäs kerrokaan, jotta jännitys säilyy kirjan loppuun asti. Emman ympärillä hyörii entinen poikakaveri, jossa on vielä vetoa. Yliopistolla liikuskelee komea graduohjaaja. Jossain kohdataan varsin kunnollinen nuori mies. Eikä parhaan ystävän sulhaseenkaan voi olla törmäämättä.

Chick lit -kirjoihin tulee harvoin tartuttua, vaikka pidän esimerkiksi Hilja Valtosen kepeän humoristisista viihdekirjoista. Onnellisesti eksyksissäkin onnistuu alkupuolella lähes pitkästyttämään Emman haahuilulla. Puolivälin jälkeen kirja alkoi vetää paremmin. Emma ei ollut ihan yhtä paljon eksyksissä itsensä ja elämänsä kanssa, hänen työelämänsä alkuvaiheita oli kiintoisaa seurata ja hän uskaltautui kokeilemaan juttuja, joita oli aina halunnut tehdä. Ihmissuhderintamallakin oli uutta pohdintaa ja hieman enemmän syvyyttä.

Veera Vaahteran Onnellisesti eksyksissä oli mukava välipala, hieman humoristinen, hieman romanttinen olematta siirappinen, hieman angstinen (se gradu!) olematta synkkä. Hyvällä, nautittavalla kielellä kirjoitettu. Se on ensimmäinen Veera Vaahteran nimellä kirjoitetuista kirjoista, joista viimeisin, Kevyesti kipsissä, on juuri ilmestynyt.


      Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä. 272 s.
      Kustantaja: Tammi 2012

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA sitä luettiin paljon heti kirjan ilmestyttyä, muun muassa blogissa Sinisen linnan kirjasto, josta löytyy linkkejä muihin kirjoituksiin. Tuijata tutustui laillani hiljattain Veera Vaahteraan Pauliina Vanhatalon kirjojen imussa ja kutsui lajityyppiä hauskasti likkalitiksi. Viime vuonna kirjan lukivat Kirjakaapin avain ja Yksi pieni lukupäiväkirja.

HAASTE: Saan kirjasta kolmannen kasvin Kirjaherbarioon: Vaahtera.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Blogi on 3-vuotias! - ARVONTA


Blogista tuli eilen kolmivuotias - sinne tänne touhuileva ja kirjoja mielellään haaliva, mutta aikaisempaa vähemmän lukemaan ja kirjoittamaan ehtivä. Omalla tahdillaan blogi kuitenkin jatkuu. Ja kiva on, että on teitä blogissa pistäytyjiä ja kommentinkin jättäviä. Jokainen olette ilo. Kiva, kun käytte.

Eilisen blogisynttärin kunniaksi järjestän pienen arvonnan. Kun blogista tuli vuosikas, palkintoja oli yksi ja vähän lohdutusta lisäksi. Kaksivuotiaalla oli arpavoittoja kaksi. Nyt jatkan perinnettä: kolme vuotta ja kolme voittoa.

Arvonta menee näin:
  • Tervetuloa arvontaan blogini lukijoiksi ilmoittautuneet tai ennen arvontaa ilmoittautuvat. Ilmoittautua voi blogin oikeassa reunapalkissa. 
  • Jokaisella on yksi arpa.
  • Osallistumisaika on 20.-31.5.2016 ja päättyy 31.5. klo 22.00.
  • Arvonnan tuloksen julkistan keskiviikkona 1.6.2016.
  • Arvontaan pääsee mukaan kirjoittamalla kommentin tähän postaukseen ja kertomalla, mikä kirja on kesken juuri nyt, ja kuvaamalla sitä yhdellä sanalla tai parilla.
  • Arvonnassa ensimmäiseksi tullut saa valita voiton ensin, toiseksi tullut sitten ja viimeisenä kolmanneksi tullut.
  • Arvonnan jälkeen otan voittajiin yhteyttä sähköpostilla. Siksi liitä osoitteesi kommenttiin, ellei se löydy blogistasi. 
Ja tässä ovat voitot, joista valita:


1. Kirjalahjakortti, arvo 20 euroa (Suomalainen kirjakauppa tai Elisakirja)

2. Muistikirja Martta Wendelinin kuvin (kuva vasemmalla; osa sivuista valkeita, osa kuvitettuja)

3. Jokin alla olevista kirjoista:
- Bjärvall-Ullström: Suomen nisäkkäät (2011)
- Tove Jansson: Kesäkirja (Bon pokkari)
- Leena Lander: Liekin lapset (2010)
- Maritta Lintunen: Heijastus (2009)
- Vera Vala: Villa Sibyllan kirous (2014)
Jukka Sariola: Ystäväni Seija : Kutsumuksena Afganistan (2015)

Kirjat ovat omia ostoksia, yksi on arvostelukappale. Osa on uusia, osa kerran luettuja. Kaikki siistejä, yhden paperipäällyksessä on hintalapun jättämä jälki. Ja jos hyvin käy, saatan lisätä luetteloon vielä kirjan tai pari ennen arvontaa. (Päivitys 30/5: Pari kirjaa on lisätty.)

tiistai 17. toukokuuta 2016

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Kun lukee kuvitteellista historiallisen henkilön päiväkirjaa, joka on taiten kirjoitettu, menevät tosi ja keksitty somasti sekaisin. Aina välillä lukija joutuu pysähtymään ja kysymään itseltään, että tuollainenko henkilö oli, noinko hän ajatteli ja tuollaistako tapahtui ihan oikeasti. Ja sitten joutuu muistuttamaan itseään siitä, että kirjailija on joutunut kuvittelemaan henkilöidensä ajatukset ja tunteet, sillä kukapa niitä niin varmasti tietäisi 200 vuotta myöhemmin.



Näin minulle kävi, kun luin Jukka Viikilän romaania Akvarelleja Engelin kaupungista, joka on saksalaisen arkkitehdin Johan Carl Ludvig Engelin fiktiivinen yöpäiväkirja. Engel saa suuren ja mielenkiintoisen työtarjouksen itseltään Venäjän keisarilta, hän rakentaisi kaupungin Itämeren kaukaiseen kolkkaan. Engel tuo vaimonsa ja tyttärensä Berliinistä mukanaan luvaten heille, että Helsingissä oltaisiin vain kuusi vuotta. Aika venyy, yhä uutta suunniteltavaa tarjotaan, välillä arkkitehdin virkakin vaihtuu toiseksi, ja hän piirtää Helsingin lisäksi kaikenlaista muutakin Suomen niemellä, kouluja, majakoita ja kirkkoja. Yöpäiväkirja kattaa ajanjakson 1816-1840.

Kirja on Jukka Viikilän esikoisromaani, aikaisemmin hän on julkaissut runokokoelmia. Viikilän kieli on samalla kertaa runollisen kaunista, syvällistä ja rakennusten piirtämisen iloa ja intoa täynnä. Hän tavoittaa hienosti saksalaisen arkkitehdin ajatusmaailman, päiväkirjasta piirtyy kuva työlleen elävästä ja tunteitten ilmaisemista kaihtavasta miehestä, joka kaipaa tunnustusta ja mainetta. Viikilä osaa tavattoman taitavasti pukea sanoiksi sen, miten arkkitehti näkee maailman tilana ja suorina viivoina, musiikinkin suurena salina, ja miten avarassa hiljaisuudessa syntyy niin täydellisen kaunis kirkko ja kirjasto kuin uunilla lämmitettävä talvipuutarhakin, jossa salkoruusut säilyvät hengissä hyisen talven yli. 
"Beethovenin Hammerklavier-sonaatti on suuri sali. Tunnen miten sen soidessa förmaakin seinät alkavat etääntyä. Syntyy uudet seinät, korkeat, hillitysti ornamentoidut."
"Tämä on kirkontekijän ensimmäinen ja tärkein oppi. Piirrä kirkkosi niin, että siihen jää enemmän hiljaisuutta kuin rakennusainetta."
Kielen lisäksi kirjassa viehättää Helsinki. Kaupungissa opiskeluvuoteni asuneena kuljen kirjan sivuilla Helsingin katuja pitkin, näen sieluni silmillä ne Engelin suunnittelemat rakennukset, joiden luomiseen hän uhrasi työvuotensa ja perheensä tulevaisuuden. Yhtä ihastuttavaa, joskin vaikeammin kuviteltavissa, on historiallinen Helsinki Engelin aloittaessa työnsä 1816: kaupungin keskusta oli Suurtorilla (nykyisen Senaatintorin kaakkoiskulmassa), ja Esikaupungin tori (nykyinen Kasarmitori) sijaitsi esikaupunkialueella.
"Aamulla kävelin jäätä pitkin Viaporiin. Niin vertauskuvallisella alustalla kulkiessa on vapaa painokkaista ajatuksista. Touhukas tuuli nuuskii lumiaavaa ja pölläyttelee ilmankevyttä jäätä. Olen osa niin kaunista tapahtumaa, että kaikki kaipauksen mielikuvat katoavat. Kävelen vain Viaporia kohti ja suunnittelen mielessäni sotaväen päällikön taloa. Askellukseni on ripeää ja viivat tarkkoja."
Jos jotakin jäin kirjassa kaipaamaan, niin sisäkanteen Helsingin karttaa Engelin aikakaudelta. Monta kertaa teki mieli netistä etsiä paikkoja, joissa Engel liikkui, sekä rakennuksista, jotka hän suunnitteli, mutta en malttanut. Sisäkannen karttaa olisin vilkuillut vähän väliä.

Kaiken kaikkiaan hieno romaani, joka tekee mieli hankkia omaankin hyllyyn.


      Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista. 215 s.
      Kustantaja: Gummerus 2016
      Kansi: Jenni Noponen

KIRJAN lainasin kirjaston uutuushyllystä.

MUUALLA tätä on luettu paljon, vaikkapa näissä blogeissa, joista löytyy lisää lnkkejä: Kaisa Reetta, Kirjasähkökäyrä,  Luettua elämää, Lukuneuvoja, LumiomenaP. S. Rakastan kirjoja

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Naisten aakkoset: D


Naisten aakkosissa on ehditty neljänteen kirjaimeen ja vuorossa ovat D-kirjaimella alkavat naisten nimet. Tarukirjan aloittamassa aakkoshaasteessa vastataan muutamaan kysymykseen ja samalla nostetaan esille omia suosikkeja kirjallisuuden ja muun kulttuurin saroilla vaikuttaneista naisista. Tässä omat valintani tällä kertaa:

   1. Kuka on suosikkikirjailijasi?

P. D. James eli Phyllis Dorothy James tuli tutuksi, kun luin hänen kirjoittamansa Syystanssiaiset (engl. Death Comes to Pemberley). Siinä dekkarin tapahtumat on sijoitettu Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta tuttujen Elisabethin ja Darcyn lähipiiriin, muutama vuosi heidän häittensä jälkeen. 

   2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Olen itse kömpelö liikkuja, joten siksi ihailen sellaisia naisia kuin Doris Laine. Hän tanssi Suomen Kansallisbaletissa kolmisenkymmentä vuotta, niista 20 vuotta ensitanssijana. Sen lisäksi hän johti Suomen Kansallisbalettia useita vuosia ja teki yli päätään paljon työtä suomalaisen tanssitaiteen hyväksi. Hän sai ansioistaan professorin arvonimen 1992. Ihailuni.

   3. Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? tai Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille (myös muut kulttuurin alat käyvät)?

Donna Tartt on ollut paljon esillä kirjablogeissa. Vieläkään en ole tarttunut hänen kirjoihinsa, vaikka Tikli löytyy omasta hylystä. Jonain päivänä...

*** ***

Kuvituskuvasarjan on piirtänyt Kate Greenaway (1846-1901) vuonna 1886. Hän oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Lisää kuvan tietoja löytyy tästä.

Aakkoset tähän asti: 
          A  Apple Pie
          B  Bit It
          C  Cut It
          D  Dealt It

maanantai 9. toukokuuta 2016

L. M. Montgomery: Anne of Avonlea

Näinä keväisinä päivinä, kun valkovuokot tähdittävät metsiä ja koivut ovat pukeutuneet hennon vihreään, on helppo uppoutua hetkeksi seuraamaan Vihervaaran Annan elämää kuvitteellisessa Avonleassa Kanadaan kuuluvalla Prinssi Edwardin saarella. Luin L. M. Montgomeryn Anna-sarjan toisen kirjan Anne of Avonlea englanniksi, joten käytän hänestä tässäkin nimeä Anne.


Sarjan ensimmäisen osan, Anne of Green Gables, päättyessä Anne on 16-vuotias ja juuri valmistunut opettajaksi vuoden koulutuksesta. Hän saa opettajan paikan Avonleasta ja jää asumaan Marillan kanssa rakastamalleen Green Gablesin tilalle.

Anne of Avonlea jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa päättyi. Annea jännittää koulun alkaminen, sillä uusia alkavia sekä vuoden aikana muualta muuttaneita oppilaita lukuun ottamatta hänen oppilaansa ovat käyneet koulua samaan aikaan hänen kanssaan. Annella on korkeat ihanteet työssään, hän uskoo rakkauden ja lempeyden toimivan kaikissa tilanteissa ja kaikkien kohdalla. Monet yrittävät turhaan vakuuttaa hänelle, että ruumiillinen kuritus on ainoa keino tottelemattomuuden ja muun kurittomuuden kitkemiseksi ihmistaimista. 

Ennen pitkää Annella on huono päivä ja vastoin ihanteitaan hän suuttuu sille ainoalle oppilaalleen, joka ei vielä ole täysin hänen lumoissaan. Kiivastumisella ja kepin käytöllä on kuitenkin yllättävät seuraukset. Anne aloittaakin toisen opettajavuotensa kokeneempana ja vähemmän ihanteellisena, mutta kaikkien oppilaidensa rakastamana. Anne ei edelleenkään puolusta ruumiillista kuritusta, mutta monen muun suhtautuminen oli kyllä ajalleen tavanomaisempaa. 

Koulutyön lisäksi Annen elämässä on paljon ihmisiä. Kotona on Marilla, joka päättää ottaa orvoksi jääneet 6-vuotiaat kaksoset asumaan luokseen. Anne ja hänen ystävänsä perustavat yhdistyksen, jossa he toimivat erilaisten Avonlean fyysisen ympäristön parannushankkeiden hyväksi. Lisäksi Anne tutustuu kahden uuden ja varsin romanttisen naishenkilön tarinoihin ja heidän ihaniin puutarhoihinsa. Toinen naisista kuoli jo kauan sitten, mutta hänen puutarhansa kukkii autiona yhä vain. Toisen naisen taloon Anne ja hänen ystävänsä Diana eksyvät sattumalta, ja jo keski-ikäisessä Miss Lavendarissa Anne löytää sukulaissielun. Anne ymmärtää pian, että hänen herkkä ja tunteellinen pikkuoppilaansa on naisen nuoruuden rakastetun poika, joka on menettänyt oman äitinsä ja tullut asumaan isoäitinsä luo Avonleaan. Joskus elämässä saa toisen mahdollisuuden menetetyn tilalle. Näin käy myös Green Gablesin naapuriin muuttaneelle äkeän suorasukaiselle herra Harrisonille, jonka kaikki uskovat olevan vanhapoika, kunnes tapahtuu jotain odottamatonta.

Annen kaksi vuotta opettajana on ohi, ja hän on lähdössä seuraavana syksynä collegeen jatkamaan opintojaan. Annen ystävä Gilbert Blythe pääsee opiskelemaan lääketiedettä samaan kaupunkiin.

Anne of Avonlea on yhtä viehättävä tyttökirja kuin sarjan edellinen osakin. Sen sankaritar heittäytyy elämään päistikkaa, ja usein siitä on seurauksena tyttömäisiä ja (lukijasta) hupaisia kommelluksia. Kirja on kovin ihanteellinen, minua miellytti siinä erityisesti sekä luonnon- että ihmiskuvaus. Anne löytää ihmisistä aina jotain hyvää, niistäkin, joista hän saa ensin epämiellyttävän vaikutelman. L.M. Montgomery taisi myös romanttisen kirjoittamisen lajin. Tässä osassa oli useita kauniisti kirjoitettuja ja koskettavia kohtauksia, ja pitipä kerran kaivaa nenäliinakin esille.

Anna-sarja:
1. Anne of Green Gables (suomeksi nimellä Annan nuoruusvuodet)
2. Anne of Avonlea (suomeksi nimellä Anna ystävämme)


KIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA siitä ovat kirjoittaneet mm. Jokken kirjanurkka, Kirjaneidon tornihuone, Lukemisen ilo,  Sivutiellä

L. M. Montgomery: Anne of Avonlea, 240 s. (paperback)
Kustantaja: Puffin Books (Penguin Group) 1979 (ilmestyi ensimmäisen kerran 1909)
Kansikuva tv-sarjasta "Anne of Green Gables - The Sequel"