perjantai 2. helmikuuta 2018

Asko Sahlberg: Amandan maailmat

"Sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan. Jopa muuttuminen oli muuttunut; asiat eivät muovautuneet uusiksi tavalla, johon Amanda oli tottunut."
Joskus tapahtuu, että ihan sattumalta tulee lukeneeksi kaksi sellaista kirjaa peräkkäin, jotka siinä toistensa läheisyydessä alkavat keskustella keskenään, vaikka tuskin kukaan muuten alkaisi vertailla niitä toisiinsa. Näin kävi, kun luin ensin Ernest Hemingwayn romaanin Vanhus ja meri ja heti perään Asko Sahlbergin Amandan maailmat.

Santiago on vanha ja köyhä, vaatimattomasti elävä kalastaja Kuubassa. Vanhus ja meri kertoo hänen uskomattomasta kalastusretkestään ja taistelustaan saaliin saamiseksi. Amanda taas on 85-vuotias kehitysvammainen nainen, joka asuu vaatimattomasti omassa rappeutuneessa talossaan. Amandan maailmat kertoo Amandan oman rauhallisen maailman törmäämisestä muihin maailmoihin, kun hän ystävystyy pakolaispojan kanssa ja auttaa häntä. Paikannimiä ei kirja mainitse, mutta sijoitan sen mielessäni Pohjoismaihin, ehkä Ruotsiin, jossa kirjailija asuu. Niin Santiago kuin Amandakin ajattelevat paljon elämää ja maailman menoa ja ovat vähään tyytyväisiä, mutta siinä missä Santiagolla on unelma ja tavoite, jonka saavuttamiseksi hän ponnistelee merellä lähes yli voimiensa, Amanda on onnellinen ja tyytyväinen ponnistuksitta, ilman sen kummempia haaveita ja unelmia. Molemmat kirjat ovat mieleenjääviä.

Asko Sahlberg on kirjoittanut muhkeita historiallisia opuksia, mutta Amandan maailmat on pienoisromaani, novellin kaltainen. Ohuudessaan se kuitenkin säteilee vahvaa valoa. Kirja kertoo Amandan ja pakolaispoika Samirin tutustumisesta ja ystävystymisestä. Amanda on löytänyt oman tapansa olla maailmassa, ja kaikessa raihnaisuudessaan hänessä on sisäistä voimaa. Se saa hänet etsimään ja auttamaan viluista ja nälkiintynyttä Samiria, jonka hän tapaa ensimmäisen kerran tämän varastaessa hänen rahansa pankkiautomaatilla. Samirin myötä Amandalle aukeaa muualta muuttaneiden maailma, jossa nuoria poikia potkitaan ja taloja poltetaan.

Amandan maailmoissa tapahtuu isoja asioita, kun entinen maailma ja nämä uudet, pelottavat ja arvaamattomat, törmäävät. Sahlberg kirjoittaa vangitsevaa ja nautittavaa proosaa. Tuulet ja myrskyt heijastavat Amandan tunnetiloja ja tapahtumien saamia käänteitä. Hänen lakoniset toteamuksensa tuovat hymyn huulille. Surumielinenkin kirja on, siinä on monta menetyksiä kokenutta ja yksinäistä ihmistä, mutta hyvää naapuria ei kannata turhaan suututtaa ja aina voi itse pyrkiä elämään rauhassa kaikkien kanssa.
"Tuuli, Amanda ajatteli jatkaessaan kauppaa kohti, ei ollut sama kuin öisin. Se oli pahansisuinen päivätuuli, myrtynyt ja ylpeä. Myös yötuuli voi yltyä riehumaan, mutta sen riehunnassa oli juhlavuutta, se oli kuin pimeässä pauhaava orkesteri."
Asko Sahlberg voitti Amandan maailmoilla tämän vuoden Savonia-kirjallisuuspalkinnon ja on yksi Runeberg-kirjallisuuspalkintoehdokkaista - voittaja julkistetaan maanantaina 5.2.

           Asko Sahlberg: Amandan maailmat, 137 s.
           Kustantaja: Like 2017


KIRJAN lainasin kirjastosta. Helmet-lukuhaasteessa 2018 laitan tämän kohtaan "17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa", sillä pakolaiset ja heidän asettumisensa uuteen maahan ovat siinä keskeisesti esillä; myös vanhustenhoidon epäkohdista keskustellaan.

2 kommenttia:

  1. Tykkään Sahlbergin pienoisromaaneista. Kirjoitat niin kuvaavasti tästä kirjasta, että laitan sen varauslistalle :)
    Sahlbergin kirjat kiinnostavat kovasti. Olen lukenut vasta Irinan kuolemat ja He teokset. Monta kiinnostavaa kirjaa on siis edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kiinnostuit. Tämä oli hyvä kirja, suosittelen. Minulle se on ensimmäinen Sahlberg, noista paksuista historiallisista olen lukenut, mutta viime aikoina olen jättänyt paksukaiset odottamaan aikaa parempaa. Pidän mielessä nuo Irinan kuolemat ja He, sillä minuakin Sahlberg alkoi kovasti kiinnostaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!