lauantai 26. marraskuuta 2016

Takashi Hiraide: Kissavieras


Vieraasta kissasta tulee kissavieras, kun pieni ja siro Chibi-kissa ryömii naapurin aidan alta käyskentelemään kirjailijan ja hänen vaimonsa puutarhassa ja kodissa. Aikaa myöten siitä tulee niin säännöllinen vieras, että se saa huoneen nurkkaan oman nukkumapaikan ja ruokakupin. Sekä kirjoittaja että varsinkin hänen vaimonsa kiintyvät kissaan kovasti ja käyvät levottomiksi aina, kun se ei saavu heille tavanomaiseen aikaansa.

Kirjailija työskentelee kustannusalalla, toimittajana ja kirjailijana, ja kissan ansiota on, että hän uskaltautuu tekemään uraansa koskevan päätöksen, jota on pitkään miettinyt. Vaimo on samalla alalla, ja aviopari tekee paljon töitä kotoa. Siellä heillä on mahdollisuus seurata puutarhan tapahtumia ja Chibin edesottamuksia pitkin päivää. Aviopari on työlleen omistautunut eikä halua lapsia, ikää heillä on vähän päälle kolmekymmentä. Heille on yllätys, miten tärkeä valkeasta, täplikkäästä eläimestä heille tulee.

Takashi Hiraiden romaanissa minä-kertoja kirjoittaa esseitä Chibistä lehtiin, enkä voi olla miettimättä, miten omaelämäkerrallinen hänen teoksensa Kissavieras on. Kirja on vähäeleinen, kirjailija kertoo runollisesti puutarhasta ja sen muutoksista vuodenaikojen vaihtuessa. Muutenkin Kissavieraassa on keskeistä muutos ja muuttaminen, luopuminen, uuteen asettuminen. Ja elämän pienet yllätykset. Vaikka Chibi on kirjan pääosassa, myös avioparin elämää ja avioliittoa kuvataan eleettömällä tyylillä. Mieleen tulevat japanilaiset haikurunot. Kissavieras kutsuu samalla tavoin pysähtymään, kurkistamaan sanojen taakse.

Pidin kirjasta, sen vaatimasta hidastempoisesta lukemisesta. Myös loppuun koottu lyhyt sanasto oli tervetullut ja avasi joitain Japanin kulttuurin piirteitä.

KIRJAN lainasin kirjastosta.

MUUALLA Kissavierasta on tänä vuonna luettu ainakin blogeissa Elämä on ihanaa, Kirjojen kamari, Lukuisa (jossa lisää linkkejä blogeihin), LumiomenaOksan hyllyltä, Tuijata. KulttuuripohdintojaUllan luetut kirjat,

HAASTEET: Kurjen siivellä (Itä-Aasia -lukuhaaste), Kirjavat kissat -lukuhaaste ja Minihaaste 2/16 - Kielimatkalle.


     Takashi HiraideKissavieras, 152 s.
     Kustantaja: S & S 2016
     Alkuperäinen: Neko no Kyaku 2001, suomentanut Raisa Porrasmaa
     Kansi: Satu Konttinen

9 kommenttia:

  1. Luin kissavieraan heti keväällä. Pidin sen tunnelmasta. Tiivis ilmaisu ihastuttaa minua. Siinä on syvä tarina pienessä sivumäärässä. Eikä kissa ollut kuin plussaa;) Ja nuo lehdet kannessa, pihallani menestyy zelkova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nyt blogiaikana ihastunut japanilaiseen tiiviiseen ilmaisuun, jossa kaikkea ei selitetä puhki. Tuo zelkova oli minulle uusi tuttavuus. Mukava nähdä blogissasi sen lehtiä valokuvassa.

      Poista
  2. Tämä oli ihanan rauhallinen ja tunnelmallinen tarina. :) Muakin jäin mietityttämään mahdollinen omaelämäkerrallisuus. Kaikki on jotenkin kuvattu niin todentuntuisesti, talot, puutarha, iän ja ajan haasteet...Ja kuollut ystäväkin oli anonyymisti vain ''Y''.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa olikin mielenkiintoinen ratkaisu: kaikki henkilöt olivat sillä tavoin annyymejä, ettei heistä koskaan käytetty nimiä, korkeintaan alkukirjainta. Kissalla sen sijaan oli nimi.

      Poista
  3. Tämä kirja kosketti minua kovasti, hieno kirja. :)

    VastaaPoista
  4. Luonnehdit kirjaa kuvaavasti eleettömäksi ja hikumaiseksi! Kirjassa oli myös paljon arvoituksellisuutta. Kiinnostava kaikin puolin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hikumaiseksiii... ehkä niinkin, mutta haikumaisuutta tarkoitin :)

      Poista
    2. Tämä oli tosiaan arvoituksellinen(kin) kirja. Jäi lukijalle ymmärrystyötä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!