lauantai 5. toukokuuta 2018

Timo Saarto: Kevään varjo


Vuosi 1918. Huhtikuun alku Helsingissä. Sateisen yön pimeydessä kuuluu laukaus puutalokorttelin pihalta Pikku Robertinkadulla. Kivijalan vieressä lojuu nuori surmansa saanut mies sinellissä. Venäläinen asepuku osoittautuu kuitenkin hämäykseksi, ammuttu mies paljastuu suomalaiseksi jääkäriksi. Mutta onko hän valkoinen vai loikannut punaisten puolelle?

Ampumistapausta alkaa tutkia punainen miliisin etsivä Leo Waara, jonka mielestä tapauksessa on jotain hämärää. Waara on tuttu jo Timo Saarron edellisestä dekkarista  Kuoleman kuukausi, joka voitti tänä vuonna Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon. Teos päättyi Suomen itsenäistymiseen, joten kirjojen välissä on ehtinyt kulua nelisen kuukautta, suurin osa siitä on käyty sisällissotaa. Helsinki on punaisten hallussa.  

Uudessa rikosromaanissa Kevään varjo Leo Waara selvittelee ammutun jääkärin taustaa ja tapaa tämän vanhemmat ja jääkäritoverin, josta sittemmin on tullut punainen. Tutkimusten aikana Waaran huomio kiinnittyy Pohjoissatamassa olevaan venäläiseen laivaan, jonne menee pari keskenään Suomea puhuvaa miestä. Toinen näistä on edellisestä kirjasta tuttu virasta erotettu valkoinen poliisi Anders Autio, jonka raportoitiin kuolleen pakomatkalla Ruotsiin. Tässä hän kuitenkin on, täysparran kasvattaneena ja venäläisessä sinellissä, neuvottelemassa laivan ja sen sisältämän ison aselastin ostamisesta valkoisille, ennen kuin punaiset ehtivät ottaa aseet haltuunsa. Tästä kaikesta etsivä Waara ei tiedä mitään, hän ei edes tunnista Autiota tämän peiteasussa, mutta häntä kummastuttaa rapistunut laiva ja sen vieraat.

Sitten Leo Waara saa puhelun Meilahdesta Toivolan huvilasta, jonka omistaa Anders Aution appi ja jonne Aution vaimo ja tytär ovat kaupunkiasunnostaan paenneet aviomiehen kuoleman jälkeen. Soittaja on Waaran tuttu, huvilassa palvelijana työskentelevä Betty Blom, joka hädissään kertoo punaisten löytäneen huvilasta kätkettyjä aseita ja vieneen talon isäntäväen huvilasta mennessään. Waara selvittää, etteivät punaiset ole olleet sieppauksen takana. Mutta kuka sitten? Ja minne perhe on viety?

Kevään varjo rakentuu Leo Waaran rikostutkimusten ja Anders Aution valkoisille tekemän salaisen valmistelutyön ympärille. Kiinnostavaa on seurata parin huhtikuisen viikon ajan sisällissodan etenemistä Helsingissä. Punaisten taistelutahtoa pidetään yllä lehtiuutisilla saavutetuista voitoista eri rintamilla ja uskomuksilla (tai valheilla) pienestä Helsinkiä piirittävästä lahtarien joukosta. Samaan aikaan asioista perillä oleva punaisten esikunta jättää Helsingin. Saksalaiset joukot marssivat ripeästi Hangosta kohti Helsinkiä ja suuret sotalaivat lähestyvät kaupungin satamaa. Valkoiset ja saksalaiset valtaavat kaupungin muutamassa päivässä punaisten paetessa sekasorron vallassa alta pois.

Timo Saarto tallentaa ajankuvan hämmentävän aidon tuntuiseksi. Tässä kirjassa rikostutkimukset eivät ole mielestäni aivan yhtä jänteviä kuin Kuoleman kuukaudessa, mutta jotenkin hämmennys, poukkoilu ja piilottelu sopii vuoden 1918 sekaviin oloihin. Kirjan lopussa eri juonikuviot solmitaan yhteen ja selviää montakin yllättävää asiaa.

Leo Waara on kiintoisa päähenkilö. Hän on punainen, miliisin palveluksessa ja sitkeä selvittämään hämäriä tapauksia ja siksi edennyt rivimiliisistä etsiväksi. Hänellä on hyvät suhteet moniin valkoisiin. Hänen kohtalonsa punaisten kukistuessa jää sen verran täpärään tilanteeseen, että luulen sarjalle olevan tulossa jatkoa. Tuon ajan Helsinki on ehdottoman kiinnostava dekkarin miljöö, joten seuraavaa osaa odotellessa.

      Timo Saarto: Kevään varjo, 264 s.
       Kustantaja: Karisto 2018
       Kansi: Mika Kettunen       

KIRJA on kirjastolaina. MUUALLA sen ovat lukeneet Kirsi ja Nettimartta.
Helmet-haasteessa kuittaan kohdan "30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan". Osallistun myös pian päättyvään 1918-haasteeseen sekä sarjakirjojen Jatkumo-haasteeseen (Leo Waara -sarja, osa 2).

2 kommenttia:

  1. Onpa mielenkiintoinen yhdistelmä: sisällissota ja rikosromaani. Taidanpa laittaa lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän voi hyvin lukea itsenääisesti. Siinä viitataan edellisen kirjan henkilöihin ja tapahtumiin, mutta ne selitetään tarpeeksi, joten tämän voi lukea itsenäisestikin.

      Edellisen kirjan Kuoleman kuukausi tapahtumat ajoittuvat välille 7.11.-6.12.1917 eli päättyvät siihen, kun Suomen itsenäisyysjulistuksen myötä Suomen lippu vedetään salkoon. Kirjassa on jo paljon punaisten ja valkoisten vastakkainasettelua ja kahnauksia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!