torstai 16. maaliskuuta 2017

Maritta Lintunen: Mozartin hiukset

Olen löytänyt uuden suosikkikirjailijan, mikä on aina riemastuttavaa. Ensikohtaamiseni Maritta Lintusen kanssa on toissa vuodelta, kun luin hänen novellinsa Rapallo useiden eri kirjoittajien kokoelmassa Sanasinfonia: novelleja Sibeliuksesta. Nyt tartuin Lintusen kirjaan Mozartin hiukset. Ja nautin!


Mozartin hiukset on yhdeksän novellin kokoelma. Niille on yhteistä musiikki sekä läheinen ihmissuhde, jossa tapahtuu jonkinlainen psykologinen muutos. Maritta Lintunen on novellin taitaja, henkilöiden maailmankuvan ja suhteen murros on novellien yllätyksellinen taitekohta. Kokoelman aloitusnovellissa Karavaani pikkutyttö Ruut pääsee isänsä ja setänsä kanssa mukaan pikkujoulukeikalle, isä soittaa saksofonia ja setä rumpuja. Ruut näkee, kuulee ja ymmärtää asioita ja huomaa maailmansa muuttuneen:
"Ennen nukahtamista raotin silmiäni ja hain vielä kerran turhaan ikkunatähteäni. Taivas oli liikahtanut toiseen asentoon sillä aikaa kun olin poissa huoneestani." (Karavaani)
Musiikki liukuu lajista toiseen, Karavaanin tanssimusiikista lapsen viulutunteihin, suomalaisen oopperatähden Suomen käynnistä Lapin joikuun. Maritta Lintunen osaa luoda vahvan tunnelman, ja novellien intensiteetti kantaa alusta lopun huipennukseen. Musiikin lisäksi kokoelmassa soljahtelee kieli, joka on nautinnollisen runollista ja tarkkaa.
Tyttö huojui sivulta toiselle, ääni pulppusi tummana suovetenä, mustissa hiuksissa räsähteli kipinöiden välke. Pienet tavut helisivät luukoruina tunturituulessa, poro kantoi niitä ylväästi sarvissaan. (Joiku)
Mystisin novelleista on Joiku. Eteläsuomalainen Tapani saa lahjaksi Lapin matkan jäädessään eläkkeelle, vaimokin kehottaa lähtemään. Tunturihotellissa Tapani kohtaa Piitun, joka ei unohdu kotiin palattua. Järkensä menettänyt kaupunkilaisorava ajaa miehen uudelleen tuntureille ja elämänsä käännepisteeseen, jossa joiku on "hellä ja parantava".

Absurdein on niminovelli Mozartin hiukset. Säveltäjää palvova nainen on saanut miehensä mukaan matkalle Eurooppaan, jossa he vierailevat Mozart-museossa. Paikka, säveltäjän musiikki ja häneen liittyvät esineet hullaannuttavat naisen, ja matkan jälkeen on uusien ratkaisujen aika.

Uuden alun edessä on myös Raija, joka novellissa Kiertotähti työskentelee siivoojana teatterissa. Sinne saapuu suosittu tanssija Sirius esiintymään, ja yllättäen Raija saa auttaa äänentoistolaitteiden kanssa miehen harjoitellessa iltaa varten. Palkkioksi siivooja saa kutsulipun esitykseen, ja sekös aiheuttaa vimmaisen käänteen Raijan ja hänen esimiehensä välille.
Jäntevä hahmo seisoi valokeilassa, ponnisti äkisti hyppyyn ja pyörähti saman tien akselinsa ympäri. Tuikahteleva musiikki paisui leveäksi aallokoksi, hypyt ja pyörähdykset hurjaantuivat piruettipyörteeksi, joka yhtäkkiä katkesi vaarallisen näköiseen horjahdukseen. (Kiertotähti)
Kipein novelli Habitus on sisaren ja veljen kohtaaminen. Sisar on tunnettu oopperalaulaja Keski-Euroopassa, ja kun hän käy jälleen kerran Suomessa, hän ja hänen isoveljensä käyvät sellaisen keskustelun lapsuudestaan ja nuoruudestaan, että sen jälkeen kumpikaan ei ole enää entisellään.

Maritta Lintusen novellit sytyttivät janon: tätä on saatava lisää. Seuraavaksi taidan kuitenkin kokeilla hänen romaaniaan: Heijastus odottelee omassa hyllyssä.

Ompun Novellihaasteeseen kokoan tästä 9 novellia lisää.

          Maritta LintunenMozartin hiukset, 222 s.
          Kustantaja: WSOY 2011
          Kansi: Sanna Sorsa

KIRJAN lainasin kirjastosta. 

MUUALLA kirjan ovat lukeneet Hanna/Kirjainten virrassa, Joana/Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Ketjukolaaja/Tahaton lueskelija ja Mustikkakummun Anna. Omppu luki kaksi kokoelman novellia Novellimaratonilla. Kirjailijan haastattelu tästä kirjasta on katsottavissa YLEn Elävässä arkistossa.

HAASTEET: Helmet-lukuhaaste 2017 (35. Kirjan nimessä on erisnimi), 100 suomalaista kirjaa (no 18), Novellihaaste 9.11.2016-7.5.2017.

4 kommenttia:

  1. Lintuselta olen lukenut myös yhden runokokoelman ja jonkin toisen novellikokoelman, jonka nimeä en muista. Taitava, selkeäsanainen kertoja, jonka tarinat eivät kuitenkaan ole liian helppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinat eivät tosiaan olleet helppoja. Joitain jäi pohtimaan pitemmäksi aikaa. Siitäkin pidin, että novellien loppuun jäi tilaa mielikuvitella, miltä tulevaisuus saattaisi näyttää kullekin henkilöhahmolle.
      Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Tämä oli mulla pitkään lainassa, mutta en saanut luetuksi enempää kuin kaksi novellia novellimaratonilla. Tämä ei kyllä johdu missään määrin siitä, että Lintusen novellit eivät kiinnostaisi minua. En vaan ehtinyt.

    Tuo niminovelli on niin hieno. Tykkäsin ihan sikapossuna. Lintunen myös kirjoittaa nimenomaan parin lukemani novellin perusteella novelleja, joka on eri asia kuin lyhyet kertomukset. Hirmuisen taitavaa. Joskus vielä luen tämän kokoelman kokonaan.

    Novellihaasteparka on juuri nyt osaltani huonossa hapessa, kun runoinnostus on niin kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon on helppo yhtyä: Lintunen kirjoittaa taitavia novelleja. Nyt minua kutkuttaakin tutustua hänen romaaniinsa nähdäkseni, muuttuuko kerronta ja miten, kun proosa on pitempää.

      Minä en ole vielä uskaltautunut runoinnostuksen valtaan. Ehkä sitten, kun novellihaaste on maalissa?

      Poista

Kiitos kommentistasi!