perjantai 22. heinäkuuta 2016

Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali

Jo pitemmän aikaa olen automatkojen ratoksi kuunnellut Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjaa, jota on kiitettävän ahkerasti julkaistu äänikirjoina. Osan niistä olen aikoinaan lukenut painettuina kirjoina, mutta siitä on sen verran aikaa, etten muista enää rikostapausten loppuratkaisuja. Paremmin tunnun muistavan Marian henkilökohtaisen elämän tapahtumia! Neljästä ensimmäisestä sarjan kirjasta kirjoitin keväällä, nyt naistenviikon Leenan päivänä on vuorossa viides eli Kuolemanspiraali.


Kuolemanspiraalin teemana ja miljöönä on taitoluistelu. Kirjan alussa Marja Kallio on katsomassa taitoluisteluesitystä, missä hänen esimiehensä tytär luistelee. Vähän sen jälkeen yksi luistelijoista, 16-vuotias Noora, löytyy julmasti surmattuna erään aivan sivullisen auton tavaratilasta.

Surmattu tyttö oli lupaava pariluistelija ja menestynyt hyvin kansainvälisissäkin kilpailuissa parinsa Jannen kanssa. Maria Kalliota pyydetään johtamaan tutkintaa, sillä esimies on esteellinen, koska tytär luistelee samassa seurassa surmatun kanssa. Leena Lehtolainen marssittaa näyttämölle luistelijoiden lisäksi heidän valmentajansa sekä taitoluisteluseuran vahvatahtoisen puuhanaisen ja surmatun tytön perheen sekä äidin entisen poikaystävän. Kaikkia epäillään vuoron perään, niinkuin arvoitusdekkareissa on tapana. Ratkaisu oli itselleni yllätys, mutta Lehtolainen solmii lopussa kaikki langanpäät loogisesti ja taidolla yhteen.

Pitkin matkaa arvuutellaan myös sitä, kuka perii Maria Kallion osaston esimiehen vakanssin, mikäli tämä valitaan uuteen, korkeampaan virkaan. Rikosylikomisarion vakanssia ovat hakeneet sekä Maria että hänen ainainen kiistakumppaninsa Pertti Ström. Päätös asiasta ehtii tulla ennen Marian lomalle jäämistä. Yksityiselämässä Maria Kallio on varsin onnellisesti varsin raskaana, ja pitkin kirjaa hän toivoo tapauksen selviävän ennen äitiyslomaa. Kiintoisia ovat kirjaan tuodut näkemykset Marian mieskollegoiden suhtautumisesta hänen raskauteensa ja varsinkin hänen poliisityöhönsä raskauden aikana. Kirja päättyy koskettavaan kuvaukseen uuden elämän syntymisestä.

ÄÄNIKIRJAN lainasin kirjastosta.
MUUALLA tämän ja pari sarjan edellistä kirjaa on kuunnellut Marile


Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali, äänikirja
Kustantaja: Tammi/BTJ äänikirjat 2014 (painettu 1997)
Lukija: Krista Putkonen-Örn, 10 CD-levyä, 12h 28m


Leenan päivää vietetään 22.7. Osallistun Naistenviikko kirjablogeissa -haasteeseen, jonka aloitti Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi.

8 kommenttia:

  1. Lehtolaisen sarjan alkupuoli on kiinnostavaa kotimaista (nais)jännitystä. Pidin tästä silloin joskus kun se ilmestyi. Äänikirjoihin en ole vielä hurahtanut, mutta tsekkasin keväällä Kuolemanspiraalin selkokirjana. Markkinoinkin tässä: neljä ensimmäistä Maria Kallio -dekkaria on ilmestynyt selkokielellä (Avain).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin ajatella Lehtolaisen kirjoja selkokirjaversioina, ne ovat sen verran mutkattomasti kirjoitettuja. Pitäisikin katsoa omasta kirjastosta, mitä heiltä löytyy selkokirjoina.

      Viime aikoina olen etsinyt isotekstisiä kirjpja tädille, joka silmiensä takia ei pysty oikein lukemaan tavallista tekstiä. Ja toivon vain, että isotekstisiä ilmestyy uusista kirjoista jatkossakin.

      Poista
  2. Minä olen lukenut muutamia Maria Kallioita ja juuri miljöö ja päähenkilö kiinnostavat, mutta itse rikokset eivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtolainen tuo kirjoihinsa tavallista arkielämää ja yhteiskunnallisuuttakin, vaikka ei samalla tavalla synkistellen kuin monet skandinaaviset dekkaristit.

      Poista
  3. Minä en ole vielä päässyt sisälle äänikirjojen maailmaan. Pitäisi varmaan kokeilla. Tämän Kuolemanspiraalin olen nähnyt TV:stä, ja se on jäänyt kohtalaisen hyvin mieleeni. Aika moni Lehtolaisen dekkarin juoni ja loppuratkaisu tuppaa menemään sekaisin päässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan äänikirjoja, ne tarjoavat hieman erilaisen kirjallisen elämyksen. Itsekään en tosin yleensä kuuntele niitä kuin automatkoilla, mutta näin saan työmatkoilta lisää kirja-aikaa. tulee myös kuunnelluksi kirjoja, joita en ehkä lukisi painettuina opuksina.

      Poista
  4. Olen lukenut muutaman Maria Kallion, viimeiseksi ei niin kauan aikaa sitten pokkarina "Surunpotku"n. Tapiolalaistyttönä ja tällä hetkellä Espoossa asuvana tapahtumapaikat ovat tuttuja ja espoolaista & muutakin suomalaista yhteiskuntaa kuvataan aika sattuvasti. Näissä ei onneksi voida ihan niin pahoin kuin Harjunpäissä. Tarinankertojana Lehtolainen on ihan taitava ja näitä voin lukea jos kaipaan jotain kevyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espoota tunteville Maria Kalliot tarjoavat lisäulottuvuuden, kun on taju esimerkiksi siitä, miten pitkiä matkoja hän työmatkoillaan pyöräilee ym. Lehtolainen osaa tosiaan kertoa tarinaa, ja se on kai syy, miksi nämä toimivat niin hyvin äänikirjoinakin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!