perjantai 18. joulukuuta 2015

Vilmos Kondor: Budapestin varjot

1930-luvun Budapestiin sijoittuva rikosromaani ei ole niitä tavallisimpia tapauksia, joten tartuin mielenkiinnolla Vilmos Kondorin esikoiskirjaan Budapestin varjot. Kaupunki sykkii ja synkistelee teoksen sivuilla, ja siellä käynyt tunnistanee runsaasti katujen, siltojen ja torien nimiä. Tai enpä sentään ole varma: ehkä katujen nimet ovat täysin muuttuneet 80 vuodessa. Tonava virtaa kuitenkin samana, sen ylittää edelleen Margitin silta, ja Parlamenttitalokin seisoo entisellä paikallaan.

Varjot lankeavat Budapestin poliittisessa ilmapiirissä. Pääministerin hautajaisten ympärillä kuohuu valtapeli syksyllä 1936. Nykypäivän suomalainenkin lukija tuntee varjon kosketuksen, kun Unkarin poliitikot tapaavat jälkimaailman hyvin tuntemia kollegoja natsi-Saksasta kuten hautajaisvieraaksi tulleen Hermann Göringin. Kirja ei kuitenkaan vello politiikassa. Viitteet riittävät luomaan kuvan 30-luvun Unkarista, jossa valtaa pitävät kallistuvat kansallissosialismin puoleen ja toisin ajattelevat kokoontuvat kokouksiinsa pienissä loukoissa.


Budapestin varjot on rikosromaani, joka liikkuu kaupungin öisillä hämärillä kujilla. Yhdeltä niistä löytyy juutalaistytön ruumis, ja kun rikostoimittaja Zsigmond Gordon saa selville, että tyttö on sekä ilotyttö että varsin varakkaan perheen tytär, hänestä on selvää, että jokin kuviossa ei täsmää.

Poliisi ei ole kiinnostunut selvittämään tapausta eikä edes tytön henkilöllisyyttä, mikä ajaa toimittajan tutkimaan taustoja itsekseen entistä pontevammin. Poliisin jaospäällikön huoneessa hän sattuu näkemään hämmentäviä kuvia kuolleesta tytöstä ja onnistuu selvittämään, mistä kuvat ovat peräisin, mikä ajoi huomattavassa asemassa olevan perheen tyttären kadulle, ja miten tapaukseen liittyvät niin kaupungin merkkihenkilöt kuin tunteettomat rikollisetkin.

Zsigmond Gordon on omatoiminen ja peloton ja vetää tapauksen tutkintaan niin taiteilijaystävänsä Krisztinan kuin marmeladeja keittelevän isoisänsäkin. Rikostoimittajalla on vihjemiehiä alamaailmassa, ja arvoituksen ratkaisua metsästäessään hän joutuu itse hengenvaaraan, kun törmää ammattirikollisiin.

Budapestin varjossa -kirjassa on plussaa se, että päähenkilö onkin toimittaja eikä poliisi. Lisäksi 80 vuoden takainen Unkarin pääkaupunki tapahtumien näyttämönä on erityinen. Miinuspuolelle menee kirjan synkkyys, mutta muuta ei kai ole odotettavissakaan teokselta, jonka alkuperäinen nimi unkariksi on Budapest Noir. Isoisä Mór pukee hämmennyksensä sanoksi:
"Minä en käsitä sitä, mitä täällä on meneillään. En ymmärrä tätä maata ollenkaan. Sodan minä vielä saatoin käsittää. Meitä ammuttiin, me ammuimme takaisin. Loppuvaiheilla sekin muuttui sekavaksi. Ja se, mitä sitten seurasi, oli vielä sekavampaa. Pestiin muutostani on pian kymmenen vuotta. Yhtä hyvin olisin voinut seurata teitä Amerikkaan. Sitäkään maata en olisi ymmärtänyt, mutta se sentään olisi ollut vieras. Vieras maa, vieras kieli, vieras kulttuuri. Mutta tämä täällä on minun, enkä sittenkään ymmärrä sitä." (s. 237)
Kondorin esikoisen jälkeen Budapest Noir -sarja on saanut neljä jatko-osaa. Ehkä jossain vaiheessa palaan rikostoimittajan seuraaviin tutkimuksiin. Kakkososa Budapestin synnit sijoittuu syksyyn 1939.

Päivitys 28.2.2018: Vilmos Kondor voitti Suomen dekkariseuran Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan 2018. Onnittelut Vilmos Kondorille! 
     Vilmos Kondor: Budapestin varjot, 296 s.
     Kustantaja: Tammi 2012

     Alkuperäinen: Budapest Noir, 2008, suomentaja Tähti Pullinen

     

KIRJA löytyi kirjastosta.

MUUALLA siitä on kirjoitettu mm. blogeissa Lukuneuvoja, Oksan hyllyltä ja Tarukirja.

HAASTE: Tällä kirjalla saavun Budapestin asemalle Idän pikajuna -kirjallisuushaasteessa. Nähtäväksi jää, ehdinkö jatkaa matkaa Bukarestiin ennen vuoden vaihtumista.

2 kommenttia:

  1. Minä kuittasin Budapestin tämän sarjan kakkososalla. :) Aika synkkä sekin oli, mutta minuakin miellytti se, että päähahmo oli toimittaja. Poliiseja on ihan riittämiin dekkareissa, ja pieni vaihtelu virkistää aina.

    VastaaPoista
  2. Nämä sopivat haastekirjoiksi mainiosti, kun jo nimestä näkee, mistä kaupungista on kysymys.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!