lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kohtaaminen kirjassa Kotiopettajattaren kanssa

Sain Kaisa Reetta T:ltä mukavan haasteen kertoa jostain tärkeästä kohtaamisesta kirjassa. Kiitos paljon! Alun perin haasteen laittoi liikkeelle Valkoinen kirahvi Opuscolo - kirjasta kirjaan -blogista. Se tapahtui alkukuussa vietetyn Lukuviikon merkeissä, mutta vasta nyt ehdin ottaa haasteesta kiinni. Haasteen säännöt ovat:
- Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä kohtaaminen. Ehkä kyseessä on kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinut kulkemaan jonkin tärkeän matkan. 
- Kirjoita Kohtaamisesta teksti blogiisi. 
- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi. 
- Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa, joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla.

Minulle tärkeä kohtaaminen kirjassa tapahtui, kun olin ehkä 14- tai 15-vuotias. Opettajamme luetutti meillä koulussa Kotiopettajattaren romaanin, ja rakastuin kirjaan ensi lukemalta. Olin kaiketi siirtynyt jo aikuisten kirjoihin tyttö- ja nuortenkirjojen jälkeen, mutta minulla ei ole juurikaan mielikuvia siitä, mitä oikein luin siinä ikävaiheessa. Sitten tuli Charlotte Brontë ja Jane Eyre, jotka valloittivat minut.

Jane Eyren lapsuusvuodet toivat mieleen Anni Swanin kirjat, jotka kuuluivat lapsuuden suosikkeihini, ja elin mukana orpotytön kohtalossa ja kurjissa oloissa. Huokasin helpotuksesta, kun hän löysi säällisen työpaikan kotiopettajattarena, ja mieltäni kiehtoivat Janen lisäksi kartanossa asuvat ja heidän mukanaan Janen elämään astuneet tunteet, romantiikka ja jännitys - nokkelan dialogin lisäksi. Synkän salaisuuden paljastuminen, kaiken toivon menettäminen, tuntemattomien sukulaisten löytäminen, ja viimein ... ah, kirjalla oli sille sopiva loppu, joka kruunasi koko tarinan.

Jane Eyren olen sittemmin lukenut ainakin kerran uudelleen, muistaakseni englanniksi, mutta siitäkin on jo aikaa. Silti kirja on minulle edelleen yksi parhaista lukemistani kirjoista ja säilyttänyt suosikkiaseman sydämessäni. Itse asiassa pitäisikin tehdä uudet treffit kirjan kanssa ja katsoa, josko kohtaaminen kirjassa ja kirjan kanssa vielä lumoaa minut. Sarjakuvaversio jo odottelee omassa hyllyssä.

Lukuviikko on ollut ja mennyt jo jokin aika sitten, ja aika moni on jo vastannut haasteeseen. Niinpä en haasta ketään blogistia nimellä mainiten mukaan, mutta olet tervetullut siihen tarttumaan. Itse siirryn pääsiäisen viettoon ja:


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää pääsiäistä!

6 kommenttia:

  1. Tämäpäs olikin kiinnostavaa, kun oman kirjallisen kohtaamiseni (joka tapahtui Claire Messudin romaanin kanssa) tärkeä viittaus oli juurikin samaiseen Jane Eyreen, josta sivumennen sanoen myös blogini nimi on peräisin. Näin sitä kotiopettajatar yhdistää ihmisiä. :)

    VastaaPoista
  2. Luin kohtaamisestasi Messudin romaanin kanssa, minulle ihan tuntematon kirja ja kirjailija, mutta ajatuksesi yläkerran kilteistä ja vintin hulluista kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  3. Voi, Jane Eyre, unohtumaton! Kiitos kun otit haasteen vastaan! Nyt kun herättelit romaanisankarittaren taas hereille tuolta jostakin muistilokeroistani, huomaan että tuo ihanan klassikon pitäisi taas päästä lukulistalle!

    Kiitos hienosta muistelupostauksesta! :)

    VastaaPoista
  4. Minulle kävi samoin: omat muistelut nostivat pintaa innon tarttua kirjaan uudelleen. Kesällä ... vaikka nyt olen sanonut kesän liian monen ihanan kirjan kohdalla, ettei lomakaan riitä kaikkiin niihin. :-)

    VastaaPoista
  5. Paula, kun sinä rakastuit Charlotten Kotiopettajattaren romaaniin, minua vei hänen sisarensa Emilyn Humiseva harju. Luin sen blogiini muutama vuosi sitten uudestaan ja nyt tunne oli vieläkin vahvempi.

    Suveni yllätykset, ne molemmat, liittyvät muuten Brontën sisaruksiin!

    VastaaPoista
  6. Humiseva harjukin oli valloittava kirja. Itse asiassa senkin voisi lukea uudelleen, viime kerrasta on kauan.

    Suven yllätykset - kuulostaa jännittävältä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!