sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Tiina Raevaara: Laukaisu


Tiina Raevaaran vasta ilmestynyt Laukaisu on mieleen jäävä kirja, pienoisromaanin pituinen 120 sivullaan, mutta vakava ja painava sisällöltään. Se ei ollut varsinaisesti viihdyttävä, mutta pakotti silti lukemaan itsensä nopeasti loppuun.

Laukaisun päähenkilö on Pauliina, Kerkon vaimo ja esikoululaisten kaksosten äiti. Pauliina on uupunut miehen melkein kaksi vuotta jatkuneeseen sairaslomaan, lapsiperheen arjen pyöritykseen, työttömyyteen, rahattomuuteen, kaaokseen.
"Toisinaan Pauliina olisi kyllä halunnutkin, että lapset vietäisiin pois. Hän oli väsynyt, hyvin väsynyt, eivätkä hyvin hyvin väsyneet ihmiset kykene tuntemaan rakkautta. Elämä oli kaaosta..." (s. 52)
Laukaisu kertoo Pauliinan yhdestä päivästä, aamusta iltaan. Herättyään aamulla hän kuulee terävän pamauksen, ja vähän myöhemmin Kerkko kertoo, että oli aikonut ampua itsensä. Pauliina vie tytöt esikouluun, tapaa vanhan koulukaverinsa, riitelee Kerkon kanssa. Ennen iltaa Pauliina on tehnyt isoja päätöksiä, joissa hän näkee uuden alun  siemeniä.

Kirjan kertoja osoittautuu Pauliinan koulukaveriksi, vaikka heidän viime tapaamisestaan on kulunut 15 vuotta. Nimenomaan kertojan kautta kirja kertoo perheväkivallasta, sillä tämä kertaa Suomessa viime vuosikymmeninä tapahtuneita perhesurmia, palaa niihin yhä uudestaan. Paikoin kirjan alussa kertojan ääni on etualalla ja melkein itsetarkoituksellinen, ja minua alkoi hänen dokumentointinsa suorastaan ärsyttää, sillä se häivytti Pauliinan ja hänen kaaoksensa taakseen, ja olisin halunnut tietää, mitä nimenomaan Pauliinalle tapahtuisi. Laukaisun alkukappaleessa kertoja aloittaa:
"Kerron teille Pauliinasta, koska minua on pyydetty tekemään niin. Teen arvokasta työtä: te janoatte tietoa, ja minä tarjoan sitä. Ruokin teitä yksityiskohdilla, syillä ja selityksillä. Järjestän maailman kaaoksen puolestanne." (s. 7)
Kertoja selostaa, mitä suomalaisissa nimetyissä perhesurmissa oli tapahtunut, ja arvelee osallisten mielentilaa ja motiiveja, tiedot perustuvat lehtijuttuihin. Järkyttävien tapahtumien toisto tuntui minusta ahdistavalta Pauliinan mielen kaaoksen rinnalla, toisaalta uutisten asiallinen luettelointi etäännyttikin voimakkaista tunteista. Pauliinan mielen ja kodin kaaos oli uskottavasti kuvattu, mutta ihan kaikki hänen päivänsä kulussa ei tuntunut uskottavalta, siis juuri tuona nimenomaisena päivänä.

Laukaisun päätös on novellinomainen. Kertoja on tehnyt selväksi, mitä päivän kuluessa tulee tapahtumaan, mutta loppu jää silti lukijan itsensä nähtäväksi ja kuviteltavaksi. Tiina Raevaara on osannut taitavasti luoda jännitteen, joka kantaa alusta loppuun, ja jos kirjan kertoja ei olisi ollut niin ärsyttävä, tämä olisi mielessäni vieläkin hienompi kirja. Rankka, mutta ajatteluttava ja mieleen jäävä.

KIRJAN poimin kirjaston uutuushyllyltä. Sitä on ehditty lukea mm. seuraavissa blogeissa, joissa siitä on vaikututtu: Eniten minua kiinnostaa tie, Järjellä ja tunteella, LukukausiOmpun blogi.


Tiina Raevaara: Laukaisu, 120 s.
Kustantaja: Paasilinna 2014
Päällys: Laura Noponen


7 kommenttia:

  1. Kuten jostakin luin, tämä kirja piti kirjoittaa. Raevaara ansaitsee tunnustuksen!

    VastaaPoista
  2. Tosiaankin ansaitsee tunnustuksen. Hienoa, että tarttui vaikeaan aiheeseen ja pohti taustoja fiktion keinoin.

    VastaaPoista
  3. Olen juuri aloittanut tämän. Enpä lue vielä yllä olevaa postaustasi, vaan palaan tänne kunhan olen lukenut kirjan. Vaikuttaa hyvältä. Kodin sekavuus ja elämän sekavuus on kuvattu hyvin uskottavasti. Lähden nyt petiin ja otan kirjan unilukemiseksi.

    En tajua, miksi sinun blogisi pysyy tuolla minun pitkän "Seuraamiani blogeja" -listan viimeisenä eikä siirry tuoreusjärjestyksessä alkuun. Pitää muistaa se ja muistaa käydä täällä!

    VastaaPoista
  4. Luen mielenkiinnolla, mitä kirjoitat tästä. Ei ehkä tyynnyttävintä unilukemista.

    Luullakseni blogini pysyy siellä listan perässä sen takia, että kun perustin tätä, en osannut tehdä jotain asetusta oikein eli minulla ei syötteet päivittyneet. Kiitos MarikaOksan tulin tietoiseksi tilanteesta ja sain neuvoja, miten korjata tilanne. Nähtävästi syötteet toimivat heille, jotka ovat liittyneet lukijoikseni tuon korjaustoimenpiteen jälkeen. Pitää kaiketi erota lukijoistani ja sitten liittyä uudelleen, niin jo pelaa. Pahoittelen vaivaa. Itselleni: Oppia ikä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, no minähän kokeilen sitä toimenpidettä!

      Olen paljolti samaa mieltä kuin sinä Laukaisusta.
      Loppu oli hyvä, se liitti alun ja lopun laukaisut toisiinsa.
      Perhesurmien analysointi oli hyvää, mutta se tapausten luettelointi puudutti, samoin turha kertojan jaarittelu.
      Päällimmäiseksi jäi kuitenkin tuinne, että tämä kirja oli tärkeä puheenvuoro.

      Poista
    2. Auttoi! Nyt sinun postauksesi pääsevät minulle paremmin esiin, kiva!

      Poista
    3. Kiva, että tilanne blogini syötteiden kanssa korjautui ja kiitos, kun olet liittänyt sen sivupalstallesi.

      Ihan mukava kuulla, että samat asiat tökki sinullakin tuossa Laukaisussa. Tärkeä puheenvuoro silti, ärsyttävyyksistä huolimatta. Hienoa, että Raevaara uskalsi tarttua siihen ja avata kuvauksellaan sitä todellisuutta, mitä lapsiperheissä saatetaan elää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!