sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sergei Dovlatov: Meikäläiset

Venäläisestä kirjallisuudesta lähinnä osa 1800-luvun suurista klassikoista on tullut tutuiksi, mutta uudempaa kirjallisuutta olen lukenut varsin vähän. Siksi Sergei Dovlatovin Meikäläiset oli mielenkiintoinen tuttavuus.



Kirjan takakansi kertoo, että Sergei Dovlatov syntyi Neuvostoliitossa 1941. Hän oli neuvostokriittinen ja julkaisi synnyinmaassaan vain kaksi novellia. Vuonna 1978 hän lähti viranomaisten painostuksesta siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin  ja julkaisi siellä kaikki kirjansa venäjän kielellä. Hän kuoli uudessa asuinmaassaan 1990.

Meikäläiset lienee varsin omaelämäkerrallinen. Sen kertojana on kirjailija, joka kirjoittaa sukunsa tarinan. Kukin henkilö, myös lemmikkikoira,  saa kirjassa oman lukunsa, jossa muistellaan anekdootteja elämän varrelta. Kertojan isän perhe on puoliksi juutalainen ja kotoisin kaudoidän Vladivostokista, äidin perhe taas on Georgian armenialaisia. Leningradista tulee kertojalle kotikaupunki. Kirjan aikajänne ulottuu vallankumousta edeltävistä vuosista 1980-luvulle.

Sirpalemaisissa välähdyksissä peilautuvat Neuvostoliiton kansalaisten tarinat ja kokemukset milloin surumielisinä ja traagisina, milloin taas humoristisina ja ironisina. Neuvostoaikaa eläneet maan kansalaiset löytänevät itsensä ja ystävänsä Dovlatovin suvun anekdooteista. Kerronta on hyvin tiivistä ja yksinkertaisen konstailematonta, mikä viime kuussa lukemieni kieleltään runsaiden Taivaslaulun ja Jokapäiväisen elämämme jälkeen tuntuu arkiselta. Parasta siinä ovat ironiset heitot, jotka iskevät neuvostojärjestelmään ja yllättäen muuttavat näkökulman päälaelleen. 
"Vanhempia veljiä vetivät puoleensa kirjallisuus ja taide. Nuorempi Leopold lähti jo lapsena toiselle, vakaammalle tielle.Leopoldista tuli huijari." (s. 30)
[Dovlatovin koira pelasti erään ystäväperheen häkämyrkytykseltä.] "Seuraavana päivänä sille lähetettiin keskuskomitean ruokalasta neljäsataa grammaa sian ulkofileetä. Tapaus on ainoa laatuaan. Kenties ensimmäistä kertaa puolue-etuuden sai joku, joka oli sen ansainnut." (s. 117)
Kirjassa mainitaan monia Neuvostoliiton historian ja kulttuurielämän henkilönimiä, ja suomentaja Pauli Tapion laatima huomautusten lista kirjan lopussa on avuksi suomalaiselle lukijalle. Antoisaa Meikäläisissä oli Dovlatovin sisältäpäin kaiken nähneen ja kokeneen kirjailijan aikalaiskuva neuvostoyhteiskunnasta. Toki se oli vain yhden kriittisen ihmisen näkökulma, mutta antaa pientä ymmärrystä siitä, mitä elämä oli neuvostovuosina ja miksi monet muuttivat länteen. Eipä ole suuri ihme, ettei Dovlatovia julkaistu synnyinmaassaan omana elinaikanaan, mutta hänen kirjansa on epäilemättä auttanut pois muuttaneita puhumaan siitä, minkä he olivat jättäneet taakseen.

KIRJAN lainasin kirjastosta. Sen ovat lukeneet mm. Täällä toisen täden alla -blogin Jaana, Satun luetut -blogin Satu ja Luettua elämää -blogin Elina. Viimeksi mainitussa on lueteltu muita blogeja, joissa kirja on ollut esillä. HS:n arvio löytyy täältä

Maailman ympäri: Venäjä
Haaste: Venäjää valloittamaan / Venäläiset mieskirjailijat

Sergei Dovlatov: Meikäläiset, 154 s.
Kustantaja: Idiootti 2012
Alkuperäinen: наши, 1983. Suomentaja: Pauli Tapio
Graafinen muotoilu: Varpu Eronen

4 kommenttia:

  1. Itsellänikin on hyllyssä muutamia neuvostokirjailijoita.. tähänkin voisi kyllä joskus tutustua. Hyvä vinkki.

    VastaaPoista
  2. Ironia puree minuun.. Tämä olisi kiinnostava :)

    VastaaPoista
  3. Tässä ironia tuli vielä muodossa, jossa sitä piti vähän tarkemmin tarkkailla.. Siis siitä syystä, että ei aina voinut olla ihan varma, tiesikö tarpeeksi neuvostoajan oloista tulkitakseen jonkin heiton oikeansuuntaisesti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!