keskiviikko 24. elokuuta 2016

Naisten aakkoset: G

Tarukirjan aloittamassa naisten aakkosten haastessa on vuorossa G-kirjain. "Naisten aakkosissa etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella. Kysymyksiä on kolme."


   1. Kuka on suosikkikirjailijasi?

G-kirjain on taas vuorostaan yllättävän vaikea. Blogiaikana olen lukenut yhden kirjan naiskirjailijalta, jonka etunimi alkaa G:llä, eikä hänestä tullut suosikkiani. Sukunimien kanssa tulos on vielä kehnompi: ei yhtään osumaa. Pitääkin kurkottaa muistojen sopukoihin, ennen kuin jotain löytyy: yhdysvaltalainen Gwen Bristow. Lapsuudenkodin kirjahyllystä luin aikoinaan hänen kirjoittamansa kirjan Tammikuja, joka oli kiinnostava ja josta pidin. En ole (vielä) lukenut Margaret Mitchellin Tuulen viemää, mutta mielessäni olen aina rinnastanut nuo kaksi Yhdysvaltain sisällissodan aikaan sijoittuvaa kirjaa.

   2. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Tähän valikoituu ilman muuta Greta Garbo, ruotsalaissyntyinen Hollywood-tähti, joka sai elokuvarooleistaan lisänimen "Jumalainen".

   3. Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? tai Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille (myös muut kulttuurin alat käyvät)?

Vaikka suosikkeja on vaikea löytää, tutustua haluaisin moniin. Nostan heistä esille yhden. Kirjailija Satu Grönroosin Lumen syli on pitkään ollut lukulistallani.

Kuvituskuvasarjan on piirtänyt Kate Greenaway (1846-1901) vuonna 1886. Hän oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Lisää kuvan tietoja löytyy tästä.

Aakkoset tähän asti: 
        A  Apple Pie     
        B  Bit It     
        C  Cut It     
        D  Dealt It
        E  Eat It
        F  Fought for It

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Keiko Kaichi: Herra Karhun eläinparaati


Herra Karhu on posteljooni, joka päivittäin tekee kierroksensa jakaen kirjeet ja paketit eläimille. Yhtenä aamuna lähtiessään polkupyötällä päivän töihin hän lupaa Pikku-Karhulle, että tuo tälle yllätyksen, kun palaa kotiin. Ja millaisen yllätyksen hän tuokaan!

Heti postikierroksen alussa Herra Karhu löytää hylätyt junanvaunut ja keksii viedä ne Pikku-Karhulle leikkikaluksi. Tuumasta toimeen ja vaunut jonoksi polkupyörän perään. Ei aikaakaan, kun vaunuihin alkaa kerääntyä matkustajia tuoreita porkkanoita kantavista jäniksistä aina kaksostensa kanssa kävelyllä olevaan tiikeriäitiin. Mikä riemukas yllätys Pikku-Karhulle onkaan, kun eläinparaati  rymistelee karhujen kotimetsään asti. Posti ei tule sinä päivänä jaetuksi, mutta kuka sitä kaipaisikaan, kun saa olla yhdessä ystävien kanssa.


Keiko Kaichin Herra Karhun eläinparaati on tänä vuonna ilmestynyt lämminhenkinen lastenkirja. Kaichi maalaa akryyliväreillä, ja kirjan isot kuvat ovat herkän kauniita ja eläimet niissä hellyttävän pehmolelumaisia. Seurasin vierestä, kun 2-vuotias etsi sivuilta mielellään tuttuja eläimiä kuten siilin, possun ja oravan ja tutki tuntemattomampia aikuisen kanssa, pikkukoalaa, mangustia ja muurahaiskarhua. Kuvien ohella kirjan lyhyehköt ja helpot tekstit kertovat hauskasta postipäivästä, ystävyydestä ja yhdessäolosta, ja uskoisin tämän kirjan viehättävän niin 2-5 -vuotiaita kuin heidän kanssaan lukevia aikuisiakin lukijoita.

Kirjan kirjoittaja ja kuvittaja on japanilainen. Hänen luomansa kuvamaailma pehmeine väreineen ja muotoineen on miellyttävä, ja ehkä hänen itä-aasialaisuutensa näkyy runsaassa eläinjoukossakin, jossa Australian eläimet ovat hyvin edustettuina.

     Keiko Kaichi: Herra Karhun eläinparaati, 32 s.
     Kustantaja: Lasten Keskus 2016
     Englanninkielinen: Mr. Bear's Animal Parade
 2016 ; Suomentaja: Kalle Nuuttila
     Kansi ja kuvitus: Keiko Kaichi

KIRJAN lainasin kirjastosta.

HAASTE: Kirjalla on japanilainen kirjoittaja-kuvittaja, joten tämä sopii Itä-Aasian lukuhaasteeseen Kurjen siivellä.

perjantai 19. elokuuta 2016

Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi

Kesä ja dekkarit kuuluvat yhteen, vaikka kyllä arvoituksia on mukava yrittää ratkoa muinakin vuodenaikoina. Sen jälkeen kun luin ensimmäisen Maria Langini, hänen kirjansa ovat tuntuneet kuuluvan kesälukemistoon. Selitys tuntemuksiin löytyy kai kirjasta, jonka luin ensimmäisenä. Se oli Pimeä elokuun yö. joka on edelleen mielestäni paras lukemani Langin rikosromaani. Siis kaikista kolmesta lukemastani...

Tänä kesänä luin kirjan Vaarallista nautittavaksi. Se on ensimmäinen suomennettu Langin dekkari, vaikka hänen ensimmäisenä kirjoittamansa ja julkaisemansa salapoliisiromaani, Murhaaja ei valehtele yksinään, oli ilmestynyt Ruotsissa sitä ennen. Tässä niin kuin muissakin Maria Langin varhaisemmissa rikoskirjoissa päähenkilöinä ovat Puck Ekstedt, hänen kihlattunsa Einar Bure, josta myöhemmin tulee hänen aviomiehensä, sekä Einarin lapsuudenystävä, rikoskomisario Christer Wijk.




Vaarallista nautittavaksi sijoittuu tukholmalaiseen kouluun, jossa Einar Bure työskentelee opettajana ja johon Puck tulee sijaiseksi kevätlukukauden loppupuolella. Hänen tehtävänään on valmentaa ylimmän luokan oppilaat kirjallisuuden ylioppilaskokeisiin. Mielenkiintoista ajankuvaa liittyi tuohon 1950-luvun ylioppilaaksi pääsemiseen; en ihan päässyt perille silloisesta systeemistä Ruotsissa (ehkä Suomessakin?), mutta kirjasta jäi sellainen vaikutelma, että opettajat tutkivat omien oppilaidensa osaamisen jonkin komitean edessä. Hmm.

Kevääseen liittyy koulun juhla, jossa esitetään Einarin kirjoittama näytelmä. Näytelmä päättyy kaikkien järkytykseen, kun yksi näyttelijöistä, ylioppilaskokelas, kuolee myrkkyyn. Samana iltana löytyy toinenkin surmattu piilotettuna näyttämön alle. Paikalle kutsutaan poliisit, joista yksi on Puckille ja Einarille tuttu Christer Wijk. Tutkinnassa käy selväksi, että ainakin näyttämöllä kuolleen on voinut murhata vain joku näytelmäproduktiossa mukana ollut. Kirja on siis tyypillinen arvoitusdekkari, jossa syyllistä tai syyllisiä etsitään ja epäilykset kohdistuvat lähes jokaiseen. Lisää kiemuroita tulee kuvioon, kun lähes kaikkien ykkösepäillylle käy huonosti.

Arvoitus ratkeaa, koulu pääsee kesälomalle ja Puck ja Einar ovat muutaman mustasukkaisuuskohtauksen jälkeen entistä rakastuneempia. Taattua kepeää, viihdyttävää ja nostalgista dekkarikirjallisuutta siis.

KIRJA löytyi kirjaston yllätyskassista, jonka teemana oli "Kodikkaita dekkaraita (Cosy mysteries)".

MUUALLA kirjan on lukenut Kaisa Reetta T.

       Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi, 256 s.
       Kustantaja: Gummerus 2012 (pokkari, 4. painos; 1. painos 1951)

       Alkuperäinen: Farligt att förtära, 1950. Suomentaja: H. Sorjo-Smeds

tiistai 9. elokuuta 2016

Kooste Kansojen juurilla -lukuhaasteesta

Suketuksen aloittama lukuhaaste Kansojen juurilla innosti minua heti alkuun, sillä alkuperäiskansat kiinnostavat. Kävi kuitenkin niin, että kokonaan luin vain kolme kirjaa, vaikka useita muita lueskelin ja silmäilin.



Kirjojen kanssa pistäydyin kolmella mantereella: Pohjois-Euroopassa saamelaisten luona, Etelä-Amerikassa inkojen luona ja viimeksi Australiassa aboriginaalien luona.

Lars Pettersson: Koutokeino, kylmä kosto
Saamelaisalueelle sijoittuva ruotsalainen dekkari.

Matti A. Pitkänen: Inkojen lastenlapset
Lasten valokuvakirja inkaintiaaneista.

Tamara McKinley: Merten taa
Lukuromaani 1700-luvun Australiaan muuttaneista uudisasukkaista ja mannerta asuttaneista alkuperäiskansoista.

Kiitos kiintoisasta haasteesta, Suketus!

Tamara McKinley: Merten taa


Olin virittynyt lukemaan alkuperäiskansoista, joten kun romaani vei heti kättelyssä 50 000 vuoden taakse keskelle Australian aboriginaalien elämää ja heimon draamaa, olin koukussa. Ei se johtunut pelkästään aiheesta, vaan Tamara McKinleyn intensiivisestä ja tarttuvasta kirjoitustavasta.

Merten taa on ensikosketukseni McKinleyn kirjoihin. Prologi "Aamun huntu" vie lukijan esihistorialliseen aikaan, mutta sen jälkeen siirrytään 1700-luvun loppupuoliskolle. Kapteeni James Cook purjehtii Isosta Britanniasta Tahitille retkikunnan kanssa ja paluumatkalla tekee kartoituksia ja tutkimuksia Uuden Seelannin rannikolla. Sitten heidän laivansa "Endeavour" haaksirikkoutuu koralliriutalle ja seurue rantautuu Australian koillisosaan. Tutkimusmatkailijat ovat löytäneet suuren, tuntemattoman mantereen, josta ovat aikaisemmin kuulleet vain huhuja. He saavat myös kosketuksen aboriginaaleihin.

McKinley punoo kirjaansa monta tarinaa, jotka kietoutuvat toisiinsa kiehtovasti kunnon lukuromaanin tapaan. On Cornwall Englannin rannikolla ja siellä vanha kartano, jossa 17-vuotias Jonathan haluaa seikkailla ennen paikoilleen asettumista. Hänelle on taivaan lahja, kun eno pyytää häntä mukaan tutkimusretkikuntaan. Cornwalliin jää odottamaan Susan, köyhän kalastajan tytär, jota Jonathan rakastaa ja jonka kanssa hän aikoo mennä naimisiin, kunhan palaa tutkimusmatkalta. Matka venyy kolmen vuoden mittaiseksi. Jonathan odottaa voivansa solmia avioliiton Susanin kanssa, mutta onko tämä vielä vapaa? Entä sitten Tahitille jäänyt tyttö ja hänen sisällään kasvava uusi elämä? Entä Australian aboriginaalit?

Kirja on kertomus Australiaan lähteneistä uudisasukkaista ja heidän kohtaamistaan aboriginaaleista, se kattaa ajanjakson 1768-1793, ja sen tapahtumapaikkoina ovat niin Englanti, Tahiti kuin Australiakin. Ihmiset ovat lähteneet Australiaan eri syistä, kuka kruunun palvelukseen virkamiehenä tai sotilaana, kuka karkoitettuna rangaistusvankina, kuka pappina hoitamaan vankien ja siirtokuntalaisten sieluja. Kirjassa on Australian  historiaa ja ihmissuhdedraamaa, seikkailua ja romantiikkaa. Tarkemmin en juonikuvioita avaa, etten pilaa kenenkään lukunautintoa. Erityisen kiinnostavilta tässä tuntuivat kuvaukset aboriginaaliheimon elämästä ja Australian historiasta, joista tiedän varsin vähän, mutta tämä oli myös varsin viihdyttävä lukupaketti, joka jatkuu vielä kahden kirjan verran trilogiaksi. Nekin on pakko lukea jossain vaiheessa!

     Tamara McKinley: Merten taa, 498 s.
     Kustantaja: WSOY 2011 (pokkari; 1. p. 2009)
     Alkuperäinen:
Lands Beyond the Sea 2007 ; Suomentaja: Ulla Selkälä

KIRJA on omasta hyllystä, oma ostos.

HAASTE: Suketuksen aloittama Kansojen juurilla -lukuhaaste, joka päättyy tänään.